NEZ Tanska 2007
Parin vuoden tauon jälkeen lähdettiin taas Tanskanmaalle onneamme kokeilemaan. Päävalmentajan sanoja lainatakseni "väärennettyjen karttojen tulkinnan mestaruuskisoihin" lähteminen on näin keväisin ihan piristävää.
Suomen Turku taitaa olla kirouksien saastuttama. Niinä kertoina kun laivamatka on suuntautunut tämän entisen pääkaupungin kautta, on autoon tullut aina joku murhe. Nytkään ei päästy kun 50 kilometriä Tukholmasta etelään ja takajarruputkeen pärähti reikä. Vielä sinniteltiin vakiopysähdyspaikalle Nyköpingin sillalle ja eikun auton alle vaurioita tarkistamaan. Uudehkossa 18-vuotiaassa AS-autossahan kaikki pohjan puolen osat ovat enemmän tai vähemmän tiukassa, mutta sinnikkään taistelun jälkeen vioittunut putki saatiin irti.
Suomen Turku taitaa olla kirouksien saastuttama. Niinä kertoina kun laivamatka on suuntautunut tämän entisen pääkaupungin kautta, on autoon tullut aina joku murhe. Nytkään ei päästy kun 50 kilometriä Tukholmasta etelään ja takajarruputkeen pärähti reikä. Vielä sinniteltiin vakiopysähdyspaikalle Nyköpingin sillalle ja eikun auton alle vaurioita tarkistamaan. Uudehkossa 18-vuotiaassa AS-autossahan kaikki pohjan puolen osat ovat enemmän tai vähemmän tiukassa, mutta sinnikkään taistelun jälkeen vioittunut putki saatiin irti.
Joukkuetoverit hakemaan uutta putkea paikallisesta varaosaliikkeestä ja pikainen asennus. Jotenkin olivat vaan muutkin putket hieman ”huonossa hapessa” ja seuraavaksi äityi vuotamaan koko jarrulinja edestä taakse. Lisää putkia ja varaosaliikkeen kassaa täyttämään, mutta eihän niitä siinä bensa-aseman parkkiksella pystynyt vaihtamaan. Päätettiin sitten päästää muu joukkue jatkamaan matkaa, jotta ehtisivät illan esikisaan ajoissa. Hetken pohdinnan jälkeen tehtiin itsekin päätös jatkaa matkaa ja yrittää lopullista korjausta sitten illemmalla Tanskan puolella. Hätäkorjauksena taiteiltiin takajarruille menevien kahden putken tilalle takapään uudesta jarruputkesta luuppi konehuoneen puolelle ja johan alkoivat etujarrut pysäyttää auton kovemmastakin vauhdista.
Hotellin parkkipaikalla nosteltiin auto ylös ja irroteltiin pohjapanssarit muun joukkueen suunnatessa kohti esikisaa. Vanhojen putkien irrotus olikin sitten helpommin sanottu kuin tehty. Tuntien pakerruksesta, Sjöbergin Rofan kannustuksesta ja tarjoiluista (kiitos oluesta, tuli todella tarpeeseen) huolimatta oli homma jäädä tekemättä. Olimme jo valmiit luovuttamaan, mutta Lohjalaisen tsemppauksen -”kun tänne asti on tultu, niin kyllä se kisa jotenkin pitää ajaa”- kannustamana saatiinkin auto kisakuntoon.
Kisa-aamuna nopeimmat ehtivät hotellin aamiaisella saada jopa makkaraa ja uudella innolla lähdettiin kohti lähtöpaikkaa ja ohjaajakokousta. Kokouksessa tavanomaiset höpinät tyyliin ”helppo kisa, kakki ehtivät maaliin valoisan aikaan”, yllättäen pitivätkin paikkansa näin jälkeenpäin tarkasteltuna. Kisa oli kuitenkin täynnä paikallisia ansoja, jotka uusien pistelaskusääntöjen puitteissa rankaisivat hieman kummallisesti. Väärän reittivalinnan tekemällä sai useasti yhden puuttuvan ja kaksi ylimääräistä samalla kertaa. Näin kokonaispisteissä palattiin muutaman vuoden takaiseen ”tuplavirheen” saldoon eli 35. minuuttiin. Taisipa joku saada yhdestä väärästä kiertosuunnasta 45 minuutin edestä kylttivirheitä.
Maaseutukierros aloitettiin siirtymällä restarttiin. Ja kas kummaa, isolla tiellä reittikyltti jossain puolen matkan paikkeilla
1:100 000 kartalla. Mitähän tässä pitäisi tehdä? Mistään papereista ei löytynyt mainintaa siirtymästä ja säännötkään ei olleet oikein hallussa. Pitihän se sitten varmuuden vuoksi korttiin kirjoittaa, mikä loppujen lopuksi kuitenkin oli virhe. Nykysäännöillä ylimääräisestä saa 10 minuuttia ja puuttuvasta 15, joten pienemmän pahan kautta yritettiin tuota ratkoa. Itse kisa alkoi lupaavasti täydellisellä sekoilulla. Väärin määritelty reittipiste ja heti ensimmäinen orkku hukassa. Ei auttanut muu kun ajaa takaisin restartin vierelle ja pohtia koko tilanne uudestaan. No löytyihän sieltä sitten tienvarresta ne tyypilliset kaksi orkkukilpeä ja vanhalla rutiinilla otettiin se jälkimmäinen. (vanhan juuttisanonnan mukaa se jälkimmäinen orkku on aina parempi).
Vähän matkaa mentiinkin sitten sujuvasti maaseutukierrosta ilman virheitä ja kohtuullisen hyvällä vauhdilla, kunnes seuraavaa tien mutkassa olevaa kisan helpointa orkkua ei löytynytkään siitä mistä piti. Uutta vauhtia edellisestä risteyksestä ja taas oltiin samassa paikassa. Nyt alkoi mutkaan kerääntyä jo muitakin kilpailijoita ihmettelemään. Vielä kerran vauhtia ottamaan ja päätös jatkaa eteenpäin ilman tunnusta. Seuraavaa kuvaa tienvarressa pähkäillessämme sitten Rofa ja Stefan ohi ajaessaan ilmoittivat Tanskalaisten kilpailijoiden löytäneen kaatuneen kilven metsiköstä ja nostaneen sen pystyyn. Seurayhteistyöllä se kilpi siten löysi tiensä meidänkin kilpailukorttiimme. Vielä päästiin ajelemaan isoa omenapuutarhaa ristiin rastiin ja kisa tuntui sujuvan mahtavasti. Pieni lopun herpaantuminen maksoi sitten kolme puuttuvaa ihan tarhajakson lopussa. Nämä olivatkin ainoat varsinaiset virheet kahdella ensimmäisellä jaksolla.
Kisa jatkui vuorotellen kyläpyörityksillä, maatalojen pihapiireissä ja pelloilla. Tanskalainen tapa ajattaa kisaa kylien asuntokaduilla, varsinkin näillä väärennetyillä kartoilla, tuntuu joskus aika hurjalta. Veikkaanpa, että vastaavaa autojen kaahailua ei Suomessa viranomaiset katselisi montakaan minuuttia. Paikalliset kilpailijat kaasuttelevat kyllä siihen malliin, että meikäläisiä hirvittää.
Kisa-aamuna nopeimmat ehtivät hotellin aamiaisella saada jopa makkaraa ja uudella innolla lähdettiin kohti lähtöpaikkaa ja ohjaajakokousta. Kokouksessa tavanomaiset höpinät tyyliin ”helppo kisa, kakki ehtivät maaliin valoisan aikaan”, yllättäen pitivätkin paikkansa näin jälkeenpäin tarkasteltuna. Kisa oli kuitenkin täynnä paikallisia ansoja, jotka uusien pistelaskusääntöjen puitteissa rankaisivat hieman kummallisesti. Väärän reittivalinnan tekemällä sai useasti yhden puuttuvan ja kaksi ylimääräistä samalla kertaa. Näin kokonaispisteissä palattiin muutaman vuoden takaiseen ”tuplavirheen” saldoon eli 35. minuuttiin. Taisipa joku saada yhdestä väärästä kiertosuunnasta 45 minuutin edestä kylttivirheitä.
Maaseutukierros aloitettiin siirtymällä restarttiin. Ja kas kummaa, isolla tiellä reittikyltti jossain puolen matkan paikkeilla
1:100 000 kartalla. Mitähän tässä pitäisi tehdä? Mistään papereista ei löytynyt mainintaa siirtymästä ja säännötkään ei olleet oikein hallussa. Pitihän se sitten varmuuden vuoksi korttiin kirjoittaa, mikä loppujen lopuksi kuitenkin oli virhe. Nykysäännöillä ylimääräisestä saa 10 minuuttia ja puuttuvasta 15, joten pienemmän pahan kautta yritettiin tuota ratkoa. Itse kisa alkoi lupaavasti täydellisellä sekoilulla. Väärin määritelty reittipiste ja heti ensimmäinen orkku hukassa. Ei auttanut muu kun ajaa takaisin restartin vierelle ja pohtia koko tilanne uudestaan. No löytyihän sieltä sitten tienvarresta ne tyypilliset kaksi orkkukilpeä ja vanhalla rutiinilla otettiin se jälkimmäinen. (vanhan juuttisanonnan mukaa se jälkimmäinen orkku on aina parempi).
Vähän matkaa mentiinkin sitten sujuvasti maaseutukierrosta ilman virheitä ja kohtuullisen hyvällä vauhdilla, kunnes seuraavaa tien mutkassa olevaa kisan helpointa orkkua ei löytynytkään siitä mistä piti. Uutta vauhtia edellisestä risteyksestä ja taas oltiin samassa paikassa. Nyt alkoi mutkaan kerääntyä jo muitakin kilpailijoita ihmettelemään. Vielä kerran vauhtia ottamaan ja päätös jatkaa eteenpäin ilman tunnusta. Seuraavaa kuvaa tienvarressa pähkäillessämme sitten Rofa ja Stefan ohi ajaessaan ilmoittivat Tanskalaisten kilpailijoiden löytäneen kaatuneen kilven metsiköstä ja nostaneen sen pystyyn. Seurayhteistyöllä se kilpi siten löysi tiensä meidänkin kilpailukorttiimme. Vielä päästiin ajelemaan isoa omenapuutarhaa ristiin rastiin ja kisa tuntui sujuvan mahtavasti. Pieni lopun herpaantuminen maksoi sitten kolme puuttuvaa ihan tarhajakson lopussa. Nämä olivatkin ainoat varsinaiset virheet kahdella ensimmäisellä jaksolla.
Kisa jatkui vuorotellen kyläpyörityksillä, maatalojen pihapiireissä ja pelloilla. Tanskalainen tapa ajattaa kisaa kylien asuntokaduilla, varsinkin näillä väärennetyillä kartoilla, tuntuu joskus aika hurjalta. Veikkaanpa, että vastaavaa autojen kaahailua ei Suomessa viranomaiset katselisi montakaan minuuttia. Paikalliset kilpailijat kaasuttelevat kyllä siihen malliin, että meikäläisiä hirvittää.
Vaikka kuinka yritti itselleen teroittaa erilaisten kartoista löytyvien ”hipsujen” merkitystä, niin aika ajoin pientä lipsumista pääsi taas tapahtumaan. Vaikka kisassa olisi kuinka tarkkana neljä-viisi tuntia niin jokainen sekunnin tai minuutin herpaantuminen melko varmasti maksaa heti reittivirheenä. Näitä virheitä sitten kertyikin tasaiseen tahtiin sieltä täältä ja ihan helppoihinkin ansoihin tuli muutaman kerran langettua huolimattomalla mittauksella. Nuo puolen millin erot kun ei oikein sytytä kartturia tärisevässä autossa mitatessa. Tanskankielen lukunopeuskaan ei oikein ollut iskussa ja paljon viljellyt saapumissuunnan määritteet tekivät lukemisesta melkoisen tökkivää. Mahtaa kuskilla olla hauskaa saada minuutin välein komento ajaa neljäkymmentä metriä eteenpäin.
Loppujen lopuksi saldona oli 21 puuttuvaa ja 15 ylimääräistä, joten hamstraamissyytteiltä vältyttäneen. Enimmäkseen olivat ”tuplavirheitä” eli väärinpäin kiertoja, joista kuitenkin tänä vuonna rangaistiin vähän enemmän kuin tavallisesti.
Ulkomaalaisten luokka oli Suomalaisten hallintaa. Valaisevaa havaita kuinka nuorten miesten kehitys kulkee toiseen suuntaa kuin itsellä. Tomi ja Juha kilpailivat vielä joitakin vuosia sitten meidän kanssamme samalla tasolla näissä Tanskan karkeloissa. Nyt he ajoivat voittoon, kun taas meillä sijoitus pikemminkin kulkee toiseen suuntaan kohti häntäpäätä mistä joskus aloitettiin.
Tässä pala tulosluetteloa: ulkomaalaisten luokan parhaat ja UFAK:laisten sijoitukset:
Ulkomaalaisten luokka oli Suomalaisten hallintaa. Valaisevaa havaita kuinka nuorten miesten kehitys kulkee toiseen suuntaa kuin itsellä. Tomi ja Juha kilpailivat vielä joitakin vuosia sitten meidän kanssamme samalla tasolla näissä Tanskan karkeloissa. Nyt he ajoivat voittoon, kun taas meillä sijoitus pikemminkin kulkee toiseen suuntaan kohti häntäpäätä mistä joskus aloitettiin.
Tässä pala tulosluetteloa: ulkomaalaisten luokan parhaat ja UFAK:laisten sijoitukset:
matti