PM Tanska 2001
PM-kisamatkoilta palatessa ajatukset jotenkin painottuvat enemmänkin matkantekoon kun itse kisaan. Tämä tulee erityisesti mieleen aina Tanskan osakilpailun jälkeen, kuluuhan tuohon reissuun melkein viisi päivää ja pari tuhatta kilometriä autossa istumista. Jos odotit tarkkaa kisaraporttia jaksokuvauksineen, niin voit lopettaa lukemisen tähän, sillä olen kirjannut enemmänkin matkatunnelmia ja sattumuksia kun varsinaista kisa-analyysiä.
Tänäkin vuonna kisa järjestettiin mahdollisimman kaukana Århusin lähistöllä ja UFAK:n juokkue päättikin tehdä "ylimääräisen" yöpymispysähdyksen jo tutuksi tulleessa Wittrupin kuuluisassa motellissa. Jo varausta tehdessäni motellin henkilökunta muisti reippaat autsuunnistajamme aikaisempien vuosien vierailuista. Tästä huolimatta suostuivat joukkueemme yhdeksi yöksi majoittaamaan. Mitenkähän ensi vuonna?
Jo hyvissä ajoin (kuten aina) UFAK-sanomien toimitus oli Katajanokalla odottelemassa laivaan pääsyä, kun uusjäsenemme kuolemaa halveksien pyyhkäisivät yhdistelmällään Helsingin läpi heilutellen ikkunasta jonkun Turkulaisen palloiluseuran lippua. Ei taida pojilla olla minkäänlaista itsesuojeluvaistoa! Avonaisesta ikkunasta johtuen taisi autossa tulla kylmä, kun olivat vetäneet päällensä jonkunlaiset vaaleat paidatkin. Tosin paidat eivät tainneet olla omia, sillä niissä näkyi selvästi oikeiden omistajien nimet. Muutenkin kokoontuminen sujui tavallisesta poiketen ja kaikki olivat hyvissä ajoissa paikalla. Tämä tiesi jo kolmatta ruksia Sariel-Mazdan konepellin alle.
Tänäkin vuonna kisa järjestettiin mahdollisimman kaukana Århusin lähistöllä ja UFAK:n juokkue päättikin tehdä "ylimääräisen" yöpymispysähdyksen jo tutuksi tulleessa Wittrupin kuuluisassa motellissa. Jo varausta tehdessäni motellin henkilökunta muisti reippaat autsuunnistajamme aikaisempien vuosien vierailuista. Tästä huolimatta suostuivat joukkueemme yhdeksi yöksi majoittaamaan. Mitenkähän ensi vuonna?
Jo hyvissä ajoin (kuten aina) UFAK-sanomien toimitus oli Katajanokalla odottelemassa laivaan pääsyä, kun uusjäsenemme kuolemaa halveksien pyyhkäisivät yhdistelmällään Helsingin läpi heilutellen ikkunasta jonkun Turkulaisen palloiluseuran lippua. Ei taida pojilla olla minkäänlaista itsesuojeluvaistoa! Avonaisesta ikkunasta johtuen taisi autossa tulla kylmä, kun olivat vetäneet päällensä jonkunlaiset vaaleat paidatkin. Tosin paidat eivät tainneet olla omia, sillä niissä näkyi selvästi oikeiden omistajien nimet. Muutenkin kokoontuminen sujui tavallisesta poiketen ja kaikki olivat hyvissä ajoissa paikalla. Tämä tiesi jo kolmatta ruksia Sariel-Mazdan konepellin alle.
Joukkuepalaveria pidettiin laivalla koko joukkueen voimin ja toimitus videoi parhaimmat kommentit. Tosin nauha ei sitten läpäissyt sensuuria ja jouduttaneen myymään eniten tarjoavalle. Hiihtäjistä oli senverran opittu, että nestetankkaukseen suhtauduttiin asiaan kuuluvalla vakavuudella. Jostain syystä ruotsalainen antidoping-puhalluttajapartio ei ollutkaan satamassa vastassa, joten taktikointi meni siltä osin hukkaan. Päävalmentaja oli varautunut taas pussillisella kilpailumaaston karttoja, joiden pohjalta tutustuttiin Nim:n kylän tiestöön. Tällä kertaa "supertärppi" tosin ei ihan osunut kohdalleen, sillä ruutua 18 ei tänä vuonna ajettu. Vapaat osuudet Jukolan viestissä saatiin myös jaettua palaverin aikana.
Ruotsin läpi ajamisesta ei kyllä paljon jaksa kirjoittaa. Lähes arktiset olot vähän piristivät matkantekoa kun pyttipannu painoi vatsassa ja nuokuttiin kohti etelää. Ilmat olivat kääntyneet päälaelleen ja mitä etelämmäksi mentiin, sitä kylmemmäksi ilma tuli ja lumipeite maassa paksuni.
Sarjalipulla Helsingborgista yli Tanskan puolelle ja kohti Wittrup-motellia. Hankintapartio lähti hakemaan grillattavaa ja eikun barbegue pystyyn. Telkkarista katseltiin kun TPS-puolustus pilasi Suomen kiekkopelin Ruotsia vastaan. Aamulla alkoikin sitten perinteinen kaluston kunnostuspäivä. Voi olla, että meidät muistetaan motellilla pidempäänkin.
Ruotsin läpi ajamisesta ei kyllä paljon jaksa kirjoittaa. Lähes arktiset olot vähän piristivät matkantekoa kun pyttipannu painoi vatsassa ja nuokuttiin kohti etelää. Ilmat olivat kääntyneet päälaelleen ja mitä etelämmäksi mentiin, sitä kylmemmäksi ilma tuli ja lumipeite maassa paksuni.
Sarjalipulla Helsingborgista yli Tanskan puolelle ja kohti Wittrup-motellia. Hankintapartio lähti hakemaan grillattavaa ja eikun barbegue pystyyn. Telkkarista katseltiin kun TPS-puolustus pilasi Suomen kiekkopelin Ruotsia vastaan. Aamulla alkoikin sitten perinteinen kaluston kunnostuspäivä. Voi olla, että meidät muistetaan motellilla pidempäänkin.
Wittrupin Autohuolto -täällä olis näitä erikoisrenkaita Tanskan nopeeta varten -tarttis varmaan noi hihnat vaihtaa -nää on ihan hyvässä momentissa...tuokaa lekaa... -aina kun Elsi on ulkomailla ja Erkki kyydissä niin trippi ei toimi.... anturi vaihtoon ja kytkennät taattua El-City laatua
Molemmat kisat (esikisa ja varsinainen PM) lähtivät samasta paikasta ja olivat saman seuran aikaansaannoksia. Kisat olivat luonteeltaankin samanlaisia ja poikkesivat edellisvuotisista koitoksista perinteisempään suuntaan. Tarkkaa ajoa ja kartanlukua erilaisine mittauksineen ja koko ajan tuplavirhe väijyi huoletonta kilpailijaa.
Pasin kanssa lähdettiin esikisaan ajamaan erityisen tarkkaa ajoa ja tuottihan se tulostakin. Ensimmäinen kyltti otettiin ihan oiken, eikä edes varmisteltu vaikka talon pihassa oli toinenkin tyrkyllä. Tarkkuus jatkui seuraavat 50 metriä ja sen jälkeen hukkuikin jo ensimmäinen pysäkki. No loppu kisasta menikin sitten tumpuloidessa ja ratamestarin miinoihin sortuen. Hauskoja marjapuskien kiertämisiä nämä taskalaiset autokilpailut. Valmentajaa myöten opittiin uusiakin asioita. Jos kartassa tie on viivasuora ja sen eri puolille on piirrelty puskia, niin puskat ovat ratkaisevia, ei tien muoto. Siis jos haluaa ajaa oikein, niin pitää pujotella puskia puolelta toiselle isoja mutkia tehden. Markku ja Stefan voittivat esikisan jälleen. Olisikohan heidän syytä ottaa nämä esikisat vähän rennommin, sillä vanha totuus hyvästä kenraaliharjoituksesta jne.......
Pasin kanssa lähdettiin esikisaan ajamaan erityisen tarkkaa ajoa ja tuottihan se tulostakin. Ensimmäinen kyltti otettiin ihan oiken, eikä edes varmisteltu vaikka talon pihassa oli toinenkin tyrkyllä. Tarkkuus jatkui seuraavat 50 metriä ja sen jälkeen hukkuikin jo ensimmäinen pysäkki. No loppu kisasta menikin sitten tumpuloidessa ja ratamestarin miinoihin sortuen. Hauskoja marjapuskien kiertämisiä nämä taskalaiset autokilpailut. Valmentajaa myöten opittiin uusiakin asioita. Jos kartassa tie on viivasuora ja sen eri puolille on piirrelty puskia, niin puskat ovat ratkaisevia, ei tien muoto. Siis jos haluaa ajaa oikein, niin pitää pujotella puskia puolelta toiselle isoja mutkia tehden. Markku ja Stefan voittivat esikisan jälleen. Olisikohan heidän syytä ottaa nämä esikisat vähän rennommin, sillä vanha totuus hyvästä kenraaliharjoituksesta jne.......
Kisojen välissä päästiin hiukan huilaamaan luksusmökkiin, jossa perusvarustuksena oli lämmitys ja automaattinen ilmankostutus. Selvisihän se pariasteisessa ilmasssakin, mistä sanonta "kylmä rinki.." on saanut alkunsa. Tanskalaisen leirintäalueen saniteettitilat kun sijaitsuvat lämmittämättömässä kaakelilla vuoratussa sivurakennuksessa.
Itse kisa ajettiin sitten lauantaina ja paikalliseen tapaan nautittiin välipalaa kylän pormestarin puheen säestämänä. Tällä kertaa ei tosin päästy kunnantalolle, vaan puheita pidetiin kisateltassa. Lähtörampilla autoon vielä työnnettiin muovikassillinen evästä ja siinä vaiheessa iski vanha kauhun tunne päälle. Tämmönen määrä evastä-- kisa on varmaan taas vuorokauden mittainen ilman taukoja. Kisassa ei sitteen yhtään varsinaista taukoa ollutkaan, mutta muuten tämänvuotinen koitos oli sangen inhimillinen. Mekin kahlasimme ensimmäistä kertaa koko tanskalaisen PM-reitin läpi ja aikaa ei mennyt edes kuutta tuntia.
Muutenkin kisa oli poikkeuksellinen. Ohjaajakokouksessa ei mitään asiaa saatu epäselväksi (tosin mitään mullistavaa ei selvinnytkään) ja ratamestari kertoi joutuneensa poistamaan 30 kilometriä metsää lupavaikeuksien takia. Tämä ilmeisesti teki muutamista jaksoista aika lyhyitä. Muutamia pikkumetsiä oli silti saatu mahdutettua tälle maaseutukierrokselle, jossa pääosin ajeltiin peltomaisemassa aina välillä talojen pihoilla koukkien ja muutamassa kylässä huristellen.
Alkusiirtymän jälkeisestä restartista päästiin heti Ekin metsään (tuttu paikka jo vuodelta 94), jossa veivattiin pari kolme kertaa ympäri polkuja ja peltoaukeata. Jotenkin me onnistuttiin tekemään pari kaksaria (a 35 pistettä) jo heti tällä jaksolla ja metsän jälkeen eteen ilmestyikin ihan kummallinen asema. Yritin siinä isolta kartalta selvitellä mihin sitä oikein pitäisi mennä ja monen minuutin tutkiskelun jälkeen huomasinkin, että mehän jo olemme siinä mihin piti mennä. Edessä oleva asema kun oli ihan tavallinen AT. Sitten alkoikin talojen pihoissa varmistelu ja vapaaehtoisia kymppejä (ylimääräisiä) poimittiin kolme peräkkäin. En vieläkään ole oppinut mistä sen kiintopisteen oikein löytää, kun kartassa niitä on kolme tai neljä ja vain yksi on oikein muiden ollessa enemmän tai vähemmän väärennöksiä.
Samantyyppisesti sitten veivattiin seuraavat viisi tuntia. En vieläkään suostu peesailemaan ketään, vaan yritän antaa kuskille ohjeita ihan oman pääni mukaan. Tämä taktiikka taitaa kyllä lyhyellä tähtäimellä olla hieman huono, mutta joskushan se on itsekin opittava. Viimeisessä metsässä tosin ajauduttiin Markun ja Stefanin perään ja kun olin epävarma mistä yhdelle polulle tultiin, niin päätin katsella miten pojat menee. Tarkistin vielä kartasta ja huomasin ,että joo, noinhan se meneekin ja eikun perään. No tuplavirhehän siitäkin oli seurauksena. Monessa muussa kohtaa sitten olisi kannattanutkin hieman katsella muiden menoa.
Nyt alkoi jo tämä tanskalainenkin tuntua siltä, että uudestaan on vielä joskus päästävä kokeilemaan. Yhtään täydellistä takalukkoa ei kisan aikana tullut ja pääsi vähän ajamaankin tuumaustaukojen välissä.
UFAK:kilaisittain kisa meni suhteellisen hyvin. Tosin ulkomaalaisten luokan voiton pääsi Markun ja Stefanin edestä nappaamaan Iiron kaveri ja koko maajoukkue ei siten vielä tällä kertaa ollut puhdas UFAK:n seurajoukkue. Ehkä jo Ruotsissa..?.. vai mitä. Suomalaisia tulosluetelossa oli kahdeksan ensimmäistä ennen parasta Ruotsalaisparia.
UFAK:kilaisten sijoitukset:
NoM-U
2. Markku ja Stefan
3. Rofa ja Erkki
5. Reijo ja Iiro
19. Pasi ja Matti
NoM-CUP
1. Pasi ja Matti
Muutenkin kisa oli poikkeuksellinen. Ohjaajakokouksessa ei mitään asiaa saatu epäselväksi (tosin mitään mullistavaa ei selvinnytkään) ja ratamestari kertoi joutuneensa poistamaan 30 kilometriä metsää lupavaikeuksien takia. Tämä ilmeisesti teki muutamista jaksoista aika lyhyitä. Muutamia pikkumetsiä oli silti saatu mahdutettua tälle maaseutukierrokselle, jossa pääosin ajeltiin peltomaisemassa aina välillä talojen pihoilla koukkien ja muutamassa kylässä huristellen.
Alkusiirtymän jälkeisestä restartista päästiin heti Ekin metsään (tuttu paikka jo vuodelta 94), jossa veivattiin pari kolme kertaa ympäri polkuja ja peltoaukeata. Jotenkin me onnistuttiin tekemään pari kaksaria (a 35 pistettä) jo heti tällä jaksolla ja metsän jälkeen eteen ilmestyikin ihan kummallinen asema. Yritin siinä isolta kartalta selvitellä mihin sitä oikein pitäisi mennä ja monen minuutin tutkiskelun jälkeen huomasinkin, että mehän jo olemme siinä mihin piti mennä. Edessä oleva asema kun oli ihan tavallinen AT. Sitten alkoikin talojen pihoissa varmistelu ja vapaaehtoisia kymppejä (ylimääräisiä) poimittiin kolme peräkkäin. En vieläkään ole oppinut mistä sen kiintopisteen oikein löytää, kun kartassa niitä on kolme tai neljä ja vain yksi on oikein muiden ollessa enemmän tai vähemmän väärennöksiä.
Samantyyppisesti sitten veivattiin seuraavat viisi tuntia. En vieläkään suostu peesailemaan ketään, vaan yritän antaa kuskille ohjeita ihan oman pääni mukaan. Tämä taktiikka taitaa kyllä lyhyellä tähtäimellä olla hieman huono, mutta joskushan se on itsekin opittava. Viimeisessä metsässä tosin ajauduttiin Markun ja Stefanin perään ja kun olin epävarma mistä yhdelle polulle tultiin, niin päätin katsella miten pojat menee. Tarkistin vielä kartasta ja huomasin ,että joo, noinhan se meneekin ja eikun perään. No tuplavirhehän siitäkin oli seurauksena. Monessa muussa kohtaa sitten olisi kannattanutkin hieman katsella muiden menoa.
Nyt alkoi jo tämä tanskalainenkin tuntua siltä, että uudestaan on vielä joskus päästävä kokeilemaan. Yhtään täydellistä takalukkoa ei kisan aikana tullut ja pääsi vähän ajamaankin tuumaustaukojen välissä.
UFAK:kilaisittain kisa meni suhteellisen hyvin. Tosin ulkomaalaisten luokan voiton pääsi Markun ja Stefanin edestä nappaamaan Iiron kaveri ja koko maajoukkue ei siten vielä tällä kertaa ollut puhdas UFAK:n seurajoukkue. Ehkä jo Ruotsissa..?.. vai mitä. Suomalaisia tulosluetelossa oli kahdeksan ensimmäistä ennen parasta Ruotsalaisparia.
UFAK:kilaisten sijoitukset:
NoM-U
2. Markku ja Stefan
3. Rofa ja Erkki
5. Reijo ja Iiro
19. Pasi ja Matti
NoM-CUP
1. Pasi ja Matti
PM-sarja jatkuu Toukokuun lopussa Ruotsissa
matti
matti