AS-KAUDEN 2001 AVAUS
"Vähän erilainen Sprintti"
AS-kausi korkattiin alkaneeksi Hyvinkäällä jo perinteiseksi muodostuneella Sukkula Sprintillä. Kilpailualueena oli vanha tuttu moottoriradan maasto, jota on tullut höylättyä jo lukemattomia kertoja. Ratamestariksi oli kuitenkin värvätty ulkopuolista voimaa ja näin oli saatu uudenlainen näkemys alueesta siirrettyä kartoille.
Kisan tekijät olivat muutenkin nähneet vaivaa ja uudistaneet sprinttiä oikein olan takaa. Kisasysteemiin oli otettu mukaan Emit-asemat ja palattu perinteisiin kilpailukortteihin. Karttojen pistevälitkin oli numeroitu sääntöjen vastaisesti normaalin kisan tapaan, alusta loppuun juoksevin numeroin. Vähälumisesta talvesta johtuen oli paikalle roudattu kasapäin tynnyreitä, joita sitten iloisesti joukolla aina välillä kierreltiin.
Kisan tekijät olivat muutenkin nähneet vaivaa ja uudistaneet sprinttiä oikein olan takaa. Kisasysteemiin oli otettu mukaan Emit-asemat ja palattu perinteisiin kilpailukortteihin. Karttojen pistevälitkin oli numeroitu sääntöjen vastaisesti normaalin kisan tapaan, alusta loppuun juoksevin numeroin. Vähälumisesta talvesta johtuen oli paikalle roudattu kasapäin tynnyreitä, joita sitten iloisesti joukolla aina välillä kierreltiin.
Lähtöpaikalla ajomääräystä tutkiessani ihmettelin, että mitähän ihmettä tälle sprintille on oiken tapahtumassa. Yli neljäkymmentä pisteväliä ja yhdeksän kilpailukorttia kun ennakoi pitkää kisaa ja paljon kylttejä. Muutenkin vähän sekavassa mielentilassa katselin paperin kokonaisaikoja, jotka eivät sitten poikenneetkaan aikaisemmista sprinteistä.
Kisan kuluessa sitten paljastui, että pistevälit olivatkin matkassa mitattuna äärimmäisen lyhyitä ja karttaotteet pieninä palasina "mamiamaiseen" tapaan. En oikein ymmärrä tällaista kartoitusmenetelmää, jonka seurauksena ainakin hitaamman kartturin lukemisesta ja koko ajosta tulee erittäin tökkivää. Lisää tökkimista aiheutti runsas tyrkkykylttien määrä reitillä.
Kisan kuluessa sitten paljastui, että pistevälit olivatkin matkassa mitattuna äärimmäisen lyhyitä ja karttaotteet pieninä palasina "mamiamaiseen" tapaan. En oikein ymmärrä tällaista kartoitusmenetelmää, jonka seurauksena ainakin hitaamman kartturin lukemisesta ja koko ajosta tulee erittäin tökkivää. Lisää tökkimista aiheutti runsas tyrkkykylttien määrä reitillä.
Jälkeenpäin karttoja tutkiessani tulin kuitenkin siihen päätelmään, että lukuisat Emit-asemat ja käytetty nerokas hajontasysteemi oli pakottanut ratamestarin pätkimään reittiä tavallista lyhyempiin jaksoihin. Kaikenkaikkiaan kartat olivat hyvää laatua ja "rehellisesti" piirrettyjä. Kaikille reittikylteille löytyi kartoista selkeä suunnistusperuste ja mitään keinotekoisia kikkailuja tai "vaarennöksiä" en kartoissa havainnut. Vielä kun saisi jostain tarkemman näön, että näkisi tärisevässä autossakin nuo vaaleanoranssiset pylväät ja muut "kärpäsenkakat".
Emit-asemia reitillä oli runsaasti ja aiheutti hieman harjoittelua meille, jotka emme ennen ole moisella systeemillä kilpailleet. Systeemin parhaimpana puolena pidänkin sitä, että AT-asemia voidaan käyttää tavallista enemmän. Emit-asema kun nollaa virhepisteet, niin vanha väli-AT:n riesa "tuplarankaisusta" poistuu kun itsestään
Ja sitten itse kisaan…….
Alkuun varovasti, että pääsee taas juonesta kiinnni. Pikku koukkaus pusikon läpi ja aukiolle. Edessä siintää rivi tynnyreitä ja kylttejä vähän joka suuntaa. Ei muuta kun pönttöja laskemaan ja varovasti kiertelemään. Jo alkoi selvitä mihin niitä kortteja niin paljon tarvitaan. Kyltti…käännös… tynnyri… käännös… metsään… kyltti… käännös… kyltti… käännös… polku… kyltti…
Alusta selvittiin jotenkin ja sitten jo saatiinkin vauhtia koneeseen. Hetkenmatkaa vähän helpompaa suunnistamista ja kylttejä harvemmassa. Vauhtiin päästyämme alkoikin Emit-asemat tulla vastaan ja jonkinasteista sähläystä koko ajan hukassa olevan kortin kanssa.
Emit-asemia reitillä oli runsaasti ja aiheutti hieman harjoittelua meille, jotka emme ennen ole moisella systeemillä kilpailleet. Systeemin parhaimpana puolena pidänkin sitä, että AT-asemia voidaan käyttää tavallista enemmän. Emit-asema kun nollaa virhepisteet, niin vanha väli-AT:n riesa "tuplarankaisusta" poistuu kun itsestään
Ja sitten itse kisaan…….
Alkuun varovasti, että pääsee taas juonesta kiinnni. Pikku koukkaus pusikon läpi ja aukiolle. Edessä siintää rivi tynnyreitä ja kylttejä vähän joka suuntaa. Ei muuta kun pönttöja laskemaan ja varovasti kiertelemään. Jo alkoi selvitä mihin niitä kortteja niin paljon tarvitaan. Kyltti…käännös… tynnyri… käännös… metsään… kyltti… käännös… kyltti… käännös… polku… kyltti…
Alusta selvittiin jotenkin ja sitten jo saatiinkin vauhtia koneeseen. Hetkenmatkaa vähän helpompaa suunnistamista ja kylttejä harvemmassa. Vauhtiin päästyämme alkoikin Emit-asemat tulla vastaan ja jonkinasteista sähläystä koko ajan hukassa olevan kortin kanssa.
|
Siinä sitten pätkä kerrallaan tökittiin menemään ja aina välillä pysähdyttiin tutkimaan kartasta josko joku kyltti kuuluisi ottaa vai ei. Harkinnasta huolimatta mukaan tarrtui 18 ylimääräistä merkintää ja yhdeksastä kortista tyhjää jäi kokonaista yksi ruutu.
|
Kisan jälkeen vähän kävi sääliksi tuloslaskennan kollegoita. Senverran kilpailijoiden korteissa oli ylimääräisiä merkintöjä ja vielä Emit-tulokset koko normaalilaskennan lisäksi, ettei varmasti ollut ihan helppo urakka. Vähän aikaa sitä sitten ihmeteltiin omaa hyvää tulosta vaikka koko kisan ajan tuntui, ettei vauhti riitä millään. Tätä "erilaista sprinttiä" kun ei pelkällä vauhdilla voitettukaan, vaan suunnistaakin piti jonkun verran.
matti
matti